Miksi päätin hakea koejäseneksi

Miksi päätin hakea koejäseneksi – ja mitkä ovat fiilikset nyt?

Kun marraskuussa järjestettiin after work -tilaisuus Tammerkosken Nuorkauppakamarista kiinnostuneille, kävimme siellä esittelykierroksen, jonka yhteydessä jokainen sai kertoa miksi nuorkauppakamaritoiminta kiinnostaa.

”Haluan luoda uusia verkostoja ja tutustua muihin samanhenkisiin ihmisiin”

”Itseni kehittäminen ja kouluttautuminen kiinnostaa”

”Olen kuullut, että tämä on hauska harrastus”

”Haluan päästä mukaan kiinnostaviin projekteihin”

”Opiskelujen jälkeen olen kaivannut yhteisöä, johon kuulua”

Edellä mainitut vastaukset toistuivat useita kertoja eri ihmisten suista, ja nämä olivat myös itselläni tärkeitä syitä, miksi nuorkauppakamarin toiminta oli alkanut kiinnostaa. Jo näistä vastauksista pystyi päättelemään, että tämä toiminta todella vetää puoleensa samanhenkisiä ihmisiä, ja illan aikana mielessäni syntyikin päätös; tässä porukassa haluan olla mukana.

Tehdään tosissaan, mutta ei vakavissaan

Kun tein päätöksen hakea, suurimpana juttuna omassa vaakakupissani painoi, että halusin päästä työskentelemään hyvällä porukalla sellaisten projektien parissa, jotka poikkeavat normaalista päivätyöstäni.

Olen valmistunut tradenomiksi Jyväskylän Tiimiakatemialta, jossa opinnot suoritetaan nimenomaan erilaisten projektien kautta ja jäin kaipaamaan tämänkaltaista työskentelyä valmistuttuani. Sitä, että saa työskennellä erilaisten ihmisten kanssa yhteisen tavoitteen eteen, kuinka asioita sparraillaan yhdessä, välillä mokataan ja sitä kautta opitaan yhdessä uutta. Ja sitä hyvää fiilistä, kun saadaan yhdessä aikaan onnistumisia.

Kun olin ollut muutamassa ensimmäisessä Nuorkauppakamarin tilaisuudessa, hämmennyin tajutessani, kuinka paljon olin oikeasti kaivannut ympärilleni tämänkaltaista yhteisöä. Tämä porukka on täynnä positiivista energiaa ja toisia kannustetaan. Asioita tehdään tosissaan, mutta ei vakavissaan, ja tuntuu, että kaikki olisivat yhtä isoa kaveriporukkaa.

”Ei tämä ollutkaan yhtään niin jäykkää bisnesmeininkiä kuin etukäteen vähän pelkäsin”, huomasin ajattelevani, kun aiemmin vain kerran tapaamani jäsenet tulivat kick-offissa tuttavallisesti halaamaan tervehdykseksi.

”Oh my god, 322 lukematonta viestiä koejäsenien WhatsApp-ryhmässä”

Eihän siitä ollut kuin muutama tunti, kun viimeksi vilkaisin puhelinta…?

Mielestäni on ollut loistava ratkaisu, että Nuorkauppakamarissamme koejäsenet otetaan kerran vuodessa sisään yhtenä porukkana. On henkeä nostattavaa, kun voidaan olla yhdessä pihalla kaikesta.

Tätä kirjoittaessani olemme nähneet koejäsenten kanssa vasta viisi kertaa ja jo nyt voi sanoa, että porukkamme on lähtenyt hyvin tiimiytymään. Ollaan ehditty jo nauramaan yhdessä monet hyvät naurut, käyty edustamassa ensimmäisessä virallisessa tapahtumassa, WhatsApp laulaa taukoamatta ja ensimmäinen projektikin saatiin käyntiin. On ollut ihan huikeaa tutustua tähän porukkaan, joka on täynnä mitä erilaisempia persoonia.

En oikein tiennyt etukäteen, mitä nuorkauppakamaritoiminnalta pitäisi odottaa, koska en oikein edes käsittänyt, mitä kaikkea se sisältää. Tuttuni, jotka ovat eri nuorkauppakamareissa mukana, olivat hehkuttaneet toimintaa, joten odotukseni olivat kieltämättä korkealla. Ensimmäinen kuukausi on nyt takana, ja kokonaisuus alkaa vasta hiljalleen hahmottua. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että ne korkeimmatkin odotukset on nyt jo ylitetty! :)

Blogin on kirjoittanut tuore koejäsen Tanja Heikkilä, joka työskentelee yhteisömanagerina Grant Thorntonilla.